Isosisko on joskus aikaa sitten kokeillut neulomista. Siitä vaan ei oikein tullut mitään. Minä en osannut opettaa ja hän ei oppinut. Nyt päätin tarttua härkää sarvista ja kokeilla uudelleen. Käytiin yhdessää lankakaupassa ja hän itse valitsi mieluistan värin sopivasta langasta. Koitettiin ottaa lanka, jota olisi helppo neuloa. Riittävän tiukkakierteinen ja konepestävä, jos sattuu pikku kädet muuttumaan hikisiksi opettelun edetessä... Puiset puikot, jossa ei ollut pahemmin pakkausmateriaaleja. Paperinarulla niputettuja ja pahvilaatikossa olivat kauppaankin tulleet, eli ei muovia tai muuta hapatusta. Kai ne oli tuulivoimalla tehtyjäkin tai jotain... Pitänee kysyä uudestaan ensikerralla, kun en varmaksi muuta tietoa niistä muista kuin tuon pakkauksen. Tällaiset neitonen valitsi:

Sitten ryhdyttiin opettelemaan silmukan luomista. Ensin näytin omissa käsissä muutaman ja sitten Isosisikon käsiä kääntelemällä parit seuraavat. Jatko tuli sanallisella ohjauksella ja yllättävän nopsaan tytynen teki lisää ja lisää silmukoita ihan itsekseen. Kas näin!

Ihmeellisen näppärästi pienet sormet lankaa kieputtivatkin! Ylpeydestä kasvaen Isosisko halusi näyttää uutta taitoa Miehellekin. Parin silmukan jälkeen äänessään pieni salamyhkäisyys: "Kato isi, tässä on naisten taikaa..."

Mikä oivallus 6-vuotiaalta! Niin, onhan tämä taito vähän kuin taikaa, jota äidit ovat tyttärilleen opettaneet sukupolvesta toiseen. Ja nyt hänetkin on vihitty tuohon samaan ikiaikaiseen naisten ketjuun, neulojiin! Syytäkin olla ylpeä!